Hobitit tiellä: Wanganui – Turangi

Niin sitä ollaan viikon päästä jo perillä Suomenmualla! Aika kuitenkin etenee täällä ihan eri tahtia: kaksi viikkoa on mennyt toisaalta matkatessa todella nopeasti mutta esimeriksi ajasta Tekapolla tuntuu olevan pieni ikuisuus. Maanantaiaamun muistanee vielä – Wanganuista matka jatkui Turangin kylään Tongariron luonnonpuiston ja eteläisen pallonpuoliskon suurimman järven, Lake Taupon, kupeeseen. Osa teistä oli edelleen kiinni kesäkuisten tulvien jälkeen, joten jouduimme ajamaan hieman suunnitellusta poikkeavaa reittiä välttääksemme suljetun nelostien. Matka eteni aluksi aurinkoisissa maaseutumaisemissa, kunnes yhtäkkiä sää ja maisemat muuttuivat täysin. Kasvusto loppui ja ajoimme hetken sateisella ylängöllä, kunnes pian pilvet alkoivat taas rakoilla. Vasemmalle jäi osittain pilveen kietoutunut pohjoissaaren korkein vuori, lumihuippuinen Mt Ruapehu ja jossain pilvien keskellä oli varmasti myös Mt Ngauruhoe eli tuttavallisemmin Sormusten Herran Mt Doom, Tuomiovuori. Sitten näimmekin jo alhaalla auringossa siintävän Taupon.

Turangi on pieni kylä ja infokeskuksesta kartan saatuamme veimme kamat Lazy Dogin hostelliin ja päätimme lähteä pitkästä aikaa kunnon reippailulle. Joenvartta kulkeva Tongariro river trail antoi ensiksi lupaavan kauniit, sateenkaaren halkomat maisemat joelle. Pian kuitenkin polku vei pusikkoon – ja siellä sitten tallustimmekin seuraavat 2,5 tuntia. Tovin saimme sentään kulkea pellon vierustaa tähystellen aidan yli lampaita ja lehmiä. Lenkki oli pitkä ja turhauttavan tylsä, lopulta neljä tuntia eli 15 km myöhemmin olimme takaisin hostellilla ja, kuten arvata saattaa, nälkäisiä kuin hobitit pitkän kävelyn jälkeen. Ilta sujui Lazy Dogin ihka oikeaa laiskaa koiraa silitellessä ja kanadalaisten vieraiden pyörimään pistämää leffaa katsellen.

Tongariron luonnonpuisto on tunnettu ennen kaikkea siellä sijaitsevista vuorista ja niiden välistä kulkevasta Tongariro Alpine Crossingista eli yhdestä maailman parhaiksi tituleeratuista päivävaelluksista. Talvisaikaan (tai ainakin meidän reissun aikaan, sillä ilmeisesti kylmyys ja lumi seurasivat meitä pohjoissaarelle) vuoria kuitenkin verhoaa lumi ja kyseistä 19,4 km vaellusta ei ilman kokemusta itsekseen ruveta tekemään. Tiistaina me kuitenkin lähdimme luonnonpuistoon pilvettömän taivaan innostamina tekemään paria lyhyempää kävelyä vuorien välissä. Hieman matkalla jännitimme teiden kuntoa – polkujen lumisuushan ei suomalaista kesälenkkareissakaan juuri hätkäytä. Kahden tunnin kävely tuulisen tundran halki Taranaki falls –putoukselle Tuomiovuoren häämöttäessä taustalla sekä lyhyempi metsäkävely Rotopounamu-lammelle tekivät tehtävänsä ja Turangiin palasi iltapäivällä kaksi kahvinnälkäistä kävelijää. Joimme sumppia paikallisen kiipeilykeskuksen kahvilassa; harmillisesti seinälle emme päässeet taitojamme verestämään omistajien ollessa kolmen päivän perhelomalla.