Hobitit bussissa: Christchurch – Kaikoura – Picton

Christchurchissa pääsimme nauttimaan paitsi yksityishuoneesta niin myös toista kertaa paistinpannulla (= sähköpetari, tuo keskuslämmityksen paras korvaaja) nukkumisesta. Harmillisesti lämpimät yöunet jäivät normaalia lyhyemmäksi, sillä torstaiaamuna piti auton puuttuessa hypätä Intercityn bussiin. Rinkka takana ja reppu edessä sitä sitten taivallettiin ani varhain pysäkille ja päiviteltiin vuokra-auton kätevyyttä sitä kovempaan ääneen mitä enemmän hartioita kivisti matkan edetessä. Vaikka wifiä ei hostelleissa usein kaupanpäälle tarjotakaan, niin iloksemme bussi mainosti ”Free Wi-Fi” kyljessään ja 2,5 tunnin matkana aikana ehti päästä taas perille Suomen menosta.

Kymmenen aikoihin kaarsimme Christchurchin ja Pictonin puolivälissä sijaitsevaan Kaikouran kylään, jonne jäisimme päiväksi ihmettelemään ennen loppumatkan taittamista. Koska hobiteille sukua olemme, niin nälkä jo kurni ja kantamukset infopisteeseen jätettyämme astelimmekin kylänraitilla ensimmäiseen kahvilaan sisään. Hiilaritankkauksen jälkeen vuokrasimme viereisestä puljusta pyörät ja lähdimme kispaamaan kohti Kaikouran yhtä luonnonnähtävyyttä, rannalla sijaitsevaa hyljepopulaatiota. Sääonnemme lienee kääntynyt sillä olimme vasta vetäneet kypärät päähän kun taivaalta alkoi tihuttaa sadetta ja määränpäähämme päästyämme 20 minuuttia myöhemmin satoi jo kunnolla. Olimme – luonnollisesti, kiitos Murphyn lain – lähteneet matkaan suht keveissä vaatteissa, ettei vain reippaillessa tulisi kuuma. Siinä kun sitten odotimme sateen loppumista vessarakennuksen lipan alla märissä vaatteissa ja kengissä hytisten, haikailimme jälleen auton ja merinovillapaidan perään. Välillä sateen hieman laantuessa juoksimme kameraa ja puhelimia varjellen kuvaamaan hylkeitä, jättimäisiä ja laiskoja uroksia sekä pieniä ja aktiivisempia naaraita. Lopulta oli ylpeys pakko niellä, hypätä satulaan ja polkea sateessa takaisin kylään. Pyörien palautukseen oli vielä 1,5 tuntia, joten jälleen oli mentävä kahvilaan, tällä kertaa nälän tyydyttämisen sijaan lämmittelemään ja kuivattelemaan.

Pyöristä päästyämme ja sateen edelleen jatkuessa kiersimme Kaikouran kaikki viisi kauppaa mahdollisimman hitaasti, haimme tavarat takaisin säilytyksestä ja pamautimme sisään kylän toiseen baariin. Nurkkapöytä täyttyi pian kun tytöt asettuivat taloksi, tilasivat purilaiset ja yrittivät kuivatella kosteita vaatekertoja. Koska odotusaika bussin lähtöön oli pitkä, piti paikalla notkumista pitkittää vielä ostamalla kahvit ja kaivamalla tietokoneet esiin. Ja niin syntyi tämä postaus. Seitsemältä pääsimme viimein hyppäämään seuraavaan Intercityyn ja myöhään illalla saavuimme Pictoniin, jossa viettäisimme eteläsaaren viimeisen yön.