Kulissien takana

Selaillessamme tätä blogia huomasimme, että meidän Australian retkestä voi äkkiseltään välittyä sellainen kuva, että jatkuvasti ollaan reissussa, syömässä kahviloissa ja ravintoloissa ja nauttimassa lämmöstä. Tämähän ei tietenkään ole koko totuus, eli on aika paljastaa, mitä todella teemme Australiassa.

Viikonloppujen välissä olevan ajanjakson maanantaiaamusta perjantai-iltapäivään vietämme tiiviisti tietokoneiden ääressä pähkäillessämme tutkimusprojektiemme kimpussa. Istumme eri huoneissa, joissa huonetoverit eivät juuri puhu eivätkä ohjaajatkaan aina tervehdi käytävillä. Koska itse työ vaatii jatkuvaa istumista, olemme sisällyttäneet fyysisestä kunnosta huolehtimisen työajalle, eli suuntaamme URACiin työpäivän alussa, keskellä tai päätteeksi. Lisäksi kahvittelemme ainakin kerran päivässä, mieluiten aina jossain muualla kuin metallisen pöydän äärellä.

Toisin kuin postauksissa pursuilevista ruokakuvista voisi päätellä, nälkää täällä nähdään melko usein. Lounas nautitaan useimmiten eväsrasiasta, ja sushipäivää lukuun ottamatta tarjolla on vähäproteiininen, vähähiilihydraattinen ja vähärasvainen salaatti. Työpäivän jälkeen odotamme päivällistä minuutteja laskien, ja kellon lyödessä kuusi jonotamme kanssa-asukkien kanssa mukit kourassa ruokasalin ovella aina ensimmäisten joukossa.

Koska (katkeilevan) netin käyttö on rajoitettu eivätkä audiovisuaaliset laitteet tarjoa meille ajanvietettä, olemme joutuneet turvautumaan paljon luovempiin ratkaisuihin ajan kuluttamiseksi. Tapahtumarikkaisiin iltoihimme kuuluu blogitouhun lisäksi tähdellisten taitojen, kuten päälläseisonnan ja käsilläseisonnan harjoittelua, ja kokolattiamattopinta-ala tuleekin hyödynnettyä täysin, kun tulevat venäläisen sirkuksen vetonaulat oikovat raajojaan ovenpieliä vasten. Pieni fyysinen aktiivisuus on myös hyvä tapa pitää itsensä lämpimänä, sillä lämmitystähän meillä ei täällä ole, ja sisälämpötila on hyvin lähellä ulkolämpötilaa (joka auringon laskettua putoaa 5-10 asteeseen).

Vakiovarusteena tavallisessa arjessammekin on hillitsemättömät naurukohtaukset, joiden yhtäkkinen ilmaantuminen ei katso aikaa, paikkaa eikä tilannetta; vedet silmissä nauretaan niin bussissa, ruokasalissa, kaupassa, kuntosalilla kuin työpisteilläkin (vaikka hiljaisen naurun taito on parantunut viikkojen myötä, on edelleen tehtävä työtä kerrosten välillä kulkevan sähköpostikomiikan aiheuttaman hytkymisen ja nenästä kuuluvan tuhinan kitkemiseksi).

Australialainen elämänrytmi suosii aamuvirkkuja, ja auringon laskettua (tähän vuoden aikaan kello 16:45) elonmerkkejä on vaikea havaita. Rauhoittaviin iltarutiineihin kuuluu korvatulppien rullaaminen, joka sulkee pois aussirytmin hienoutta ymmärtämättömien kanssa-asukkien jokailtaiset bilemelut. Sopiva ajankohtahan Nukkumatin odotteluun on heti kello 21 jälkeen...

Kootut kertomukset osa 2: Twinzies

Samalta kai näytettiin sen verran,
et’ sisters or friends kysyttiin kerran.

Reppu, huivi ja inkkaritoppi,
tytöillä identtinen tyylioppi.
Huopahattu ja lenkkarikenkä,
”Hei sä matkit” – Enkä!

Vuodenaikaan sopien syksynvärit
pukivat ylleen pohjolan tädit.
Terra, burgundi ja savunharmaa,
sointuvat yhteen, aina varmaa!

Kuoseja monta: raita ja kukka.
Onko tää muuten sun musta sukka?
Sekaisin menee mut menköön vaan,
pesun jälkeen tarkasti lasketaan.

Märkä fleda on lähtiessä vapaa,
myöhemmin sidotaan jollain tapaa.
Letti, nuttura tai poninhäntä,
ei kampausta täällä pilaa räntä.

Bad hair dayn pelastaa panta,
kohteena kampus, metsä tai ranta.
Sattumalta löydettiin svetarit somat,
molemmat haluttiin ihka omat.

Seura se tekee kaltaisekseen,
tyynylle saattaa pärskäyttää teen.
Nauru voi yllättää tahansa milloin,
aspiraatiovaara suuri on silloin.

Yhteistä aikaa on takana tovi,
nenän edestä ei vielä sulkeudu ovi.
Blogista löytyy teksti jos toinen,
kokonaisuutena aika suurenmoinen!

Ei enää eroteta – Sini vai Jonna,
molemmat palaavat rahatonna.

The Aussie way of living

Nyt kun olemme valottaneet australialaista dieettiä, on aika listata myös muita huomioita, joita olemme tehneet tästä surffaajien, kenguruiden ja ikuisen kesän luvatusta maasta näiden kolmen kuukauden (!!!) aikana.

Puhe- ja tapakulttuuri
 - ”Hi how is going” tai ”how are you” kysytään aina ja kaikkialla. Tämä aiheutti aluksi suomalaistytöissä hämmennystä, että mitä tähän vastataan – loppujen lopuksi kassoille ei tarvitse vastata mitään ja muille litania ”finethanksandyou” toiminee parhaiten ellei halua olla omaperäinen, rehellinen tai epäkohtelias.
- Kaikki on aina ”cool” tai ”awesome”, oli tämä sitten vastaus siihen että olet Suomesta, 23- tai 24-vuotias (= old and tired), visiting research student tai vain menossa joogaan...
- Kaikki on aina myös ”definitely” tai ”absolutely”, vaikka oikeasti asia olisi maailman epävarmin tai korkeintaan ”perhaps”.
- Oikeasti australialainen ei ole sosiaalisesti sen lahjakkaampi kuin suomalainenkaan, esimerkiksi asuntolan ruokalassa ihmiset menevät aina samaan pöytään, missä on jo ihmisiä, mutta tämä ei silti tarkoita, että he edes a) moikkaisivat b) keskustelisivat c) noteeraisivat olemassaoloasi mitenkään. Pidämme siis loppujen lopuksi enemmän suomalaisesta tavasta, että jos et tunne etkä halua tutustua, niin menet eri pöytään istumaan.
- Olemme muutoinkin usein ne oma-aloitteiset vastaantulijoiden moikkaajat ja keskustelujen avaajat.
- Onneksi tervehdyksen voi korvata myös tekohymyllä, jonka intensiteettiä voi säätää asteikolla "suupieleni juuri ja juuri liikahtavat - KATSO kävin hampaiden valkaisussa".
- Aussit pitävät hellyttelynimistä yhtä paljon kuin britit, me olemme aina girls, darlings tai honeys, mies on miehelle aina mate, buddy tai vähintäänkin man.
 - Heipaksi sanotaan aina ”see ya” – vaikka todennäköisyys nähdä uudelleen olisi nolla.

Elämänrytmi ja liikkuminen
- Päivä paitsi alkaa niin myös päättyy aikaisin: ylös pompataan siis kukonlaulun aikaan ja illan pimetessä (klo. 16.50) kadut autioituvat nopeasti.
- Australialaiset tuntuvat olevan lenkkeilijäkansaa, surffaajien osuutta väestöstä on vaikeaa arvioida näin talvisaikaan.
- Kaikkea luonnossa (ja "luonnossa") tehtävää kävelyä sanotaan bushwalkiksi.
- Salilla käyminen kesken työpäivän on ihan OK.
- Kaupat menevät kiinni viiden aikoihin, mikä vaikeuttaa työssäkäyvän ostostelua. Torstaisin aukioloaikoja on kuitenkin jatkettu niin, että kaupoissa saa pyöriä yhdeksään koko muun kaupungin kanssa.

 Pukeutuminen ja ulkonäkö
- Flip flops eli tongs eli varvassandaalit ovat jokapaikan ja –sään kengät: niillä ollaan rannalla, kaupungilla, metsässä, sisällä, suihkussa...
-Takki ei ole ensisijaisesti ulkovaate, se on vuodenaikavaate. Kun ulkona on kylmä, on sisälläkin kylmä ja päivälliselle tullaan (toppa)takeissa.
- Päivän aikana voi muutenkin nähdä pukeutumista kaikkiin vuodenaikoihin: yksi kävelee shortseissa, toinen talvitakissa ja kolmas molemmissa yhtä aikaa.
- Vaikuttaisikin, että aussit peittävät mieluummin ylhäältä kuin alhaalta: shortsien ja sandaalien kanssa puetaan siis huppari ja pipo.
- Lenkkarit ja muu urheiluhenkinen pukeutuminen todellakin näkyy katu- ja kampuskuvassa.
- Auringon polttama surffitukka ei loppujen lopuksi näytä kovin hyvältä, muutenkin hiustenlaitto tuntuu olevan "close enough" asenteella.
- Ne komeat miehet. Tai oikeammin: komeiden miesten puute. Emme tiedä syyttääkkö vuodenaikaa vai mitä, mutta meitä on huijattu!

 Asuminen
- Rakentaminen brittien perintöä: rumahkoja taloja, joissa lämpö- ja äänieristys on olematonta. Täällä ei varauduta mihinkään, ei kuumaan kesään eikä liioin yllättävän koleaan talveenkaan – ei siis ilmastointia taikka kiinteää lämmitystä. Tämän vuoksi myös +15 tuntuu hyvin paljon viileämmältä, kun sisällä ei voi lämmitellä.
- Astmaatikon ystävä on aina läsnä: kokolattiamatto.
- Ovet avautuvat väärään suuntaan, niinpä vessassa saa peruuttaa pöntön ylle päästäkseen ulos.
- Posti tulee muurin sisään ja lehdet heitetään pihalle. Vielä ei ole selvinnyt, mistä jakaja tietää, laittaakko lehteä pussiin vai ei – tämä nimittäin indikoi paremmin sadetta kuin mikään sääsovellus.

 Liikenne
- Australialaiset junat ovat mahdottoman hitaita ja eväsretkeilijässä aiheuttaa suurta tuohtumusta syömiskiellot osassa junista ja busseista.
- Bussi on ilmeisesti kätevä tapa liikkua, totesivat kävelevät suomalaiset kun katsoivat linja-autoon änkäytyvää väkijoukkoa.
- Liikenne on täällä luonnollisesti vasemmanpuoleista, mutta eniten päänvaivaa aiheuttaa edelleen vasemmalta kävellen väistäminen.
- Kävelijöiden vihreä valo on säestetty ufojen hyökkäysäänellä, jolle ehdollistuneet reisilihakset nytkähtävät liikkeelle jo ilman vihreän näkemistä.
- Ohi kiitävät autot tööttäilevät viattomalle kävelijälle todella usein, syy toistaiseksi hämärän peitossa.

 Maantiede ja muu
- Australia on vähän kuin liian suuri ruoka-annos vanhukselle. Välimatkat ovat nimittäin PIT-KI-Ä, mikä tekee viikonloppumatkailun suunnittelusta haastavaa. Rannikolta toiselle on reilut 3000 kilometriä ja lentäminen on usein lyhyemmilläkin matkoilla järkevin vaihtoehto.
- Australia on kaikkea trooppisen ja lauhkean ilmastovyöhykkeen väliltä. Eli stereotypia ikuisesta kesästä johtaa hieman harhaan. Melbournessa on tällä hetkellä kymmenisen astetta ja pohjoisessa on lähemmäs +30. New South Walesissa (Sydneyn hoodsit) on tällä hetkellä keskitalvi eli kaikkea +4 alimpien yölämpöjen ja +22 maksimilämpöjen väliltä.
- Eukalyptuspuut hallitsevat Australian metsiä. Ruskanväreissä hehkuvat puut taas ovat enemmän tai vähemmän eurooppalaista perintöä.
- Täkäläiset linnut saavat kaipaamaan kotomaista harakkaa. Linnunlaulua emme ole kuulleet täällä kertaakaan, sillä paikalliset fogelit ovat äänimaailmaltaan todella rasittavia. Hemmetin kakadut – nuo valkoiset rääkyvät rietaleet - pitävät kamala mekkalaa ja naurava lintu käkättää minkä ehtii.
- Kenguja ei ole vilissyt silmissä, yhdet villiyksilöt nähtiin sentään Canberrassa!
- Hämähäkkeihinkään emme onneksi ole törmänneet koko aikana kuin kolmesti. Pöntön vetäminen ennen istumista ja kenkiin katsominen ennen jalkaan vetämistä unohtuivat jo ensimmäisen viikon aikana.

Juhannus – keskitalven taikaa

Rukouksiin vastattu: kahvila avattu juhannuksen kunniaksi aseman viereen!

Kun surffikärpänen on kerran purrut, niin sen aiheuttamasta kuumeesta ei noin vain parannutakaan. Tämän tajusimme, kun univelan indusoimassa maniassa seuraava surffimatka oli varattu heti maanantaina edelliseltä vasta kotiuduttua. Niinpä olemme tienneet jo kolmisen viikkoa, että juhannusta – tuota keskitalven juhlaa – vietettäisiin Gold Coastilla. Jännityksellä tosin saimme odottaa, että olisiko määränpää sittenkin cold coast, sillä edellisellä viikolla näytti vahvasti siltä, että juhannuksen kylmä ja kolea sää olisi globaali ilmiö. Onneksemme ennustus 90 % sateen todennäköisyydestä näytti todellisuudessa paljon paremmalta.

Juhannussää saattaa joskus yllättää!

Gold Coast on toinen Brisbanen lähellä sijaitsevista tunnetuista rantakohteista, mutta pohjoisempaan Sunshine Coastiin verrattuna meno ja meininki on kuin toiselta planeetalta. Siinä missä Noosa oli pieni, leppoisa ja tähän aikaan vuodesta jopa hiljainen, oli Surfers Paradise kuin Australian oma Las Vegas yöllä vilkkuvine neonvaloineen, pilvenpiirtäjineen ja jokailtaisine bileineen. Jos Cairnsissa tyrkytettiin reissuja riutalle, niin Surfers Paradisessa koitettiin todenteolla saada porukkaa juhlimaan – ja koska paikka on tästä tunnettu, oli myös väki eri näköistä ja huomattavasti laittautuneempaa (voidaan tosin kiistellä, että hyvän vai huonon maun mukaisesti). Niinpä me meikittömät lenkkareissa ja pakarat peittävissä housuissa reissaavat erotuimme jälleen omasta mielestämme vain eduksemme.

Juhannuseväinä ei grilliherkkuja vaan itsekootut irtokarkit.

Juhannusmökki oli tilava.

Gold Coastilla rantaviivaa riittää 60 kilometrin verran ja lauantaille sattui vieläpä kansainvälinen surffauspäivä – mainiot puitteet siis! Aamulla hyppäsimmekin Get Wet Surfin pakuun, touhuun vähän turhan tujusti meikatun saksalaisen kanssa, ja suuntasimme muutaman kilometrin päähän sijaitsevalle rantakaistaleelle. Opettajat olivat taas varsin vitsikkäitä tyyppejä, joskin opetusmetodit olivat hieman erilaiset kuin meidän ensimmäisellä senseillä Noosassa. Jäi ensikertalaisilta virtaukset, käsimerkit, ajoitus, käsillä kauhominen ja nousu ilman polvea oppimatta! Tosin meinasi meiltäkin vanhat hyvät opit unohtua, kun katsoimme pesukoneen lailla linkoavaa merta. ”A bit different than in Noosa, eh?”. Loppujen lopuksi lihasmuistiin oli kuitenkin jotain jäänyt ja matalalle asti pystyssä pysyttyään sai heittää high fivet opettajien kanssa. Jonna jopa uhosi, että näin hyvällä onnistumisprosentilla voisi valloittaa lumilaudankin. Kaksi tuntia meren myllerryksessä vierähti nopeasti ja hauskaa oli – ja jos ei olisi ollut, niin toinen opettajista oli uhannut viedä sivummalle puhumaan syvällisiä elämästä ennen paluuta aallokkoon.

Juhannuksena pitää ulkoilla ja pulahtaa vedessä!

Aamupäivän aktiviteetin jälkeen kuljimme rantaesplanadia ja kapusimme lapsenlailla temppuilemaan jokaiseen matkalle osuneeseen kiipeilytelineeseen. Harmillisesti surffauksen ja leikkimisen kombinaatio taisi olla vanhoille tädeille liikaa: Jonnan vanha surffipolvi jäykistyi jälleen ja Sinin nilkka suuttui remuamisesta niin, ettei kävelykään enää luonnistunut. Sattuipa sitten niin, että jouduimme ottamaan ensimmäistä kertaa Australiassa oloaikana taksin – 800 metrin matkalle – ja pääsimme vielä selventämään uteliaalle kuskille, ettemme tosiaan olleet olleet juhlimassa. Loppuilta kului mieli mustana KKK (kylmä, koho, kompressio) merkeissä.

Juhannuksena ei tehty taikoja mutta temppuiltiin senkin edestä.

Sunnuntaina onneksi molemmat pääsivät sängystä omin jaloin ylös, mutta otimme päivän varsin varovaisesti hitaasti nilkutellen ja rannalla istuskellen. Koska edellisistä kokemuksista viisastuneena emme halunneet enää lentokenttäyötä, niin iltapäivällä oli suunnattava takaisin etelään miltei 6 tuntia kestävällä bussi-juna-lentokone-juna-yhdistelmällä. Vaivaiset (kirjaimellisesti) kaksi viikkoa aussiaikaa jäljellä!

Kippis, juhannuksena voi kilistellä huurteisilla.

Rakas ruokapäiväkirja ©

Australialainen ruokakulttuuri on tämänhetkisen ravitsemusasiantuntijuutemme ydin, sillä paitsi että olemme itse olleet täkäläisten antimien varassa, olemme tarkastaneet, syöttäneet ja luokitelleet eräitäkin ruokapäiväkirjoja harjoittelumme aikana. Australian ruokakulttuuri ei ole kovin omaperäinen, vaan ruoka on hyvin pitkälti britti- ja amerikkalaisvaikutteista. Tässä kuitenkin The Aussie Dietin kulmakivet:

• Hampurilainen on kansallisruoka. Vakiohöysteisiin kuuluu säilykepunajuuri.
• Ruokapyramidin pohjan muodostaa paahtoleipä. Maapähkinävoilla, hillolla tai periaustralialaiseen tapaan vegemitellä.
• Vegemite on lihaliemikuution makuista ja jähmeän siirapin näköistä hiivauutelevitettä. Allekirjoittaneiden mielestä täysin ihmisravinnoksi sopimatonta, siis jo makunsa puolesta.

• Suolaa, suolaa ja suolaa. Onko ranta-aktiviteettien seurana nautittu merivesi totuttanut kansakunnan runsassuolaiseen makuun vai totutellaanko runsassuolaisen ruoan avulla parempaan meriveden sietoon?
• Friteeraus, panerointi, uppopaistaminen (crumbed, battered, deep-fried) sopii ruokaan kuin ruokaan, ainakin lihaan, kalaan, juustoon, jäätelöön…
• Aamiainen on usein pelkkää paahtoleipää ja muroja, lämmin versio on taas peribrittiläinen traditional breakfast eli kananmunaa, pekonia, makkaraa, papuja tomaattikastikkeessa sekä paistettua tomaattia ja sieniä.
• Aasialainen ruokakulttuuri on myös hyvin voimakkaasti edustettuna, sillä onhan noin joka toinen vastaantuleva sieltäpäin kotoisin.

• Ruoka syödään usein eväsrasioista tai on the go. Tähän liittyy olennaisesti myös ostoskeskusten food courtit, joissa pikaruokaloita on rivirivissä ja ruoka syödään kaikuvassa ja kolkossa kouluruokamiljöössä.
• Take-away-kahvit pahvimukeissa. Suomalaisen näkökulmasta tosin enemmänkin take-awaymaidot, sillä kahvipäänsärky ei aina cappuccinoilla tai flat whiteilla taltu. (Vinkki: 7 eleven tarjoaa halvimmat ja tujuimmat kahvit, jos kioskia ei kuitenkaan ole lähistöllä, niin kahvilassa elintärkeä taito on tilata "long black with a bit of milk, please".)
• Kaksi ylläolevaa kohtaa yhdistettynä tarkoittaa paitsi hirveää määrää pakkausjätettä, myös todella ärsyttävää ruokarauhattomuutta. Mindfull eatingissä on ausseilla vielä opittavaa!

• Maitoa täkäläiset eivät naturellina juo, mutta saavat sitä paitsi kahveistaan, niin myös aamiaismurojen seassa ja meitä kovasti järkyttävistä makumaidoista.
• Suomalaisen kaipaamaa maitorahkaa ei tunnu löytyvän, mutta Realin kaltaista ruisleipää voi sentään bongata kauppojen international-hyllyiltä.
• Hiilareita ei voi koskaan olla liikaa. Samalle lautaselle lastataan sekä riisiä, perunaa että pastaa ja aamiaistoastit kuorrutetaan tomattikastikkeeseen säilötyllä spagetilla.

• Kasvisten kuoriminen ja erilaiset maut. Kurkut tarjotaan useimmiten kuorittuna, kiivit taas syödään kuorineen. Vihreä paprika ei ole yhtään kitkerää ja epäilemme vihreän pavun olevan täysin eri lajike, koska se ei aiheuta yökkäysreaktiota.
• Tim tam. Tuo dipattavien suklaakeksien kuningas! Jokaviikkoisen dilemman aiheuttaa timtam-torstain vaikea valinta: ottaako 11 normaalia vai 9 tuplasuklaata. Viimeinen keksi jaetaan aina kristillisesti tasan (jakovuorot vuoroviikoin; jakaja valitsee viimeisenä).
• Teetä juodaan sen verran, että seinään rakennettuja kuumavesipömpeleitä on joka nurkalla.

Downshifting

Edelliset viikonloput on hyödynnetty öitä myöten niin tehokkaasti reissaten, että huokaisimme perjantaina helpotuksesta, kun ei tarvinnut lähteä matkustamaan. Viikonlopun ohjelmassa oli siis vain downshiftausta. Pitkien yöunien jälkeen nautimme kiireettömän päivän kunniaksi pannukakkuja kaksin kappalein, vaikka Nutellan puute oli toki kova takaisku aamuun. 

Tankkauksen jälkeen käppäilimme verkkaisesti bussipysäkille, josta pääsisimme pällistelemään päivän hengellistä kohdetta. Tällä kertaa sekoilimme kummalta puolelta tietä oikeaan suuntaan lähtevä bussi menisi, joten missasimme luonnollisesti yhden bussivuoron – perinteiseen tapaan. Siinä sitten seuraavaa odotellessa ehdimme päivitellä tätä kaupungin syrjäytyneiden (= hattivatit, jos joltakulta meni tämä oivallinen metafora ohi Gongi-postauksessa) määrää. Outoja itsekseen puhuvia ja toisinaan hyvin pelottaviakin ihmiskohtaloita näkyy miltei joka nurkalla, ja etenkin ilmaisten bussireittien varrella. Korkeat työttömyysluvut ja huumebisnekset näkyvät siis valitettavasti katukuvassakin.

Wollongongissa sijaitsee eteläisen pallonpuoliskon suurin buddhatemppeli, Nan Tien Temple, jota lähdimme ihmettelemään. Kookas ja värikäs temppelikompleksi oli näyttävä, ja paikalla oli paljon aasialaisia polttelemassa suitsukkeita ja kumartelemassa lukuisille patsaille. Temppelin sisällä ei saanut kuvata eikä liioin pitää kenkiä, syödä, juoda, juosta tai puhua kovaan ääneen. Nautimme lounasta temppelin kasvisravintolassa, jonka makuelämykset eivät meitä valitettavasti ns. nirvanaan asti vieneet.

Temppelin jälkeen ja kaupunkiin takaisin palattuamme vaeltelimme rannassa ja istuimme tuijottelemassa surffaajia ilta-auringossa (kello 16.00). Intouduimmepa sitten aikamme katseltuamme itsekin harjoittelemaan surffausasentoa, tosin kuivalla maalla tai oikeammin pyöreällä puomilla. Kuivaharjoittelu oli hyvää tasapainotreeniä, ja näytti kiinnostavan myös ohikulkijoita.

Sunnuntaina halusimme käydä katsastamassa Sydneyn kuuluisan Bondi Beachin, vaikka pahoin pelkäsimme rantavahtien olevan jo talvilomilla. Rannan läheisin juna-asema oli kätevästi Wollongongista tulevan junalinjan päätepysäkki, joten meidän ei edes tarvinnut sekoilla kulkupelien kanssa. Ranta itsessään oli yllättävän pieni, ja vaikka surffaajat taisivat olla meidän kotirannalla oleskelevia taitavampia, niin emme jaksaneet jäädä auringonpaisteeseen hengailemaan (lue: rantavahdit eivät olleet paikalla tai ainakaan näköetäisyydellä). Paluumatkalla käväisimme vielä Sydneyn kiinalaisessa kaupunginosassa olevalla Paddy’s Marketilla. Hallin alakerrassa on perinteisiä krääsä- ja turistikojuja ja ylemmissä kerroksissa outletin tyylisiä vaatekauppoja. Rahantuhlaus ei kuitenkaan meitä kiinnostanut, joten kotijuna kutsui.

PS. Tiedämme, että teitä lukijoita on parhaimmillaan useita kymmeniä päivässä, joten jättäkää ihmeessä joskus olemassaolonne todistus myös kommenttiboksiin ja piristäkää vanhojen tätien elämätä! Sinne voi laittaa tyystin anonyymejä viestejä (valikosta kohta "Nimetön") tai valita kohdan "Nimi/URL", jolloin kommenttiin saa oman nimen/nimimerkin. (Ja itse kommenttiosio löytyy siis klikkaamalla postauksen lopussa olevaa "X kommenttia" linkkiä!)