Hobitit ratsailla: Glenorchy

Queenstownissa herättiin varhain aamulla hyisiin tunnelmiin ja ennen liikkeellelähtöä pääsimme aidon skraban puutteessa käyttämään – varsin kekseliäästi – jo monessa mukana ollutta eväsrasian kantta. Kun näkyvyys oli hiottu jäästä selkeäksi, lähdettiin hämärässä suunnistamaan Lake Wakatipun rantaa kohti Glenorchyn pikkukylää ja kauan odotettua aktiviteettia: ratsastusta vuoristomaisemissa. Mutkaisen tien lisäksi jännitystä aamuun toi alati hupeneva bensatankki, joka sai kuin saikin Glenorchyssä täytettä nikottelevasta bensahanasta. Mitä opimme? Tankkausta ei varmaan kannattaisi ikinä lykätä tuonnemmaksi, sillä se kuuluu road tripeillä samaan sarjaan kuin kaupassa ja vessassa käynti.

Glenorchy sijaitsee tarunomaisissa maisemissa – kirjaimellisesti, sillä kylän tietämillä on kuvattu paitsi Sormusten Herraa ja Hobittia, niin myös Narniaa ja Volverineä. Lumihuippuisten vuorien ympäröimässä laaksossa risteilee matalia ja kirkkaita jokia peltojen ja pensaikkojen välissä. Tallille kurvasimme viisi minuuttia etuajassa ja ehdimme kenkien vaihtamisen ja kypärän sovittamisen jälkeen lämmitellä vielä hetken aikaa vuoren takaa nousseen auringon säteissä ennen kuin kaksi ratsastusreissulle ilmoittautunutta aasialaista poikaa ilmaantuivat paikalle. Hytisimme -8 pakkasen lisäksi myös hermostuksesta, sillä Sinille ratsastus oli eka kerta ja Jonnallekin vasta toinen. Ratsaille nouseminen ja jonoon järjestäytyminen onnistui kuitenkin ongelmitta ja pian sitä jo lönkyteltiin aamuauringossa ja yliteltiin jokia kuin vanhat tekijät. Toki aasialaisten poikien alleviivatun selkeä ensikertalaisuus sai meidät tuntemaan olomme miltei hevoskuiskaajiksi. Laukkaamaankin päästiin pari lyhyttä pyrähdystä.

Parin tunnin heppatyttöilyn jälkeen vaapuimme kankein jaloin autolle ja ajoimme takaisin Queenstownin hälinään lounaalle. Olisimme halunneet testata Fergburgerin kuuluisat hampurilaiset, ihan vain että oltaisiin voitu sanoa ne syöneemme, mutta ulos asti yltävä jono sai meidän kallistumaan pitsan puoleen. Maha täynnä (olisiko ensimmäinen kunnon lounas ja vieläpä lounasaikaan?) oli hyvä jatkaa, sanoa Queenstownille haikeat heipat ja lähteä vuorenrinteiden toiselle puolelle kohti Lake Wanakaa.