Hobitit huuruissa: Taupo – Rotorua

Viikon merkittävin päivä, torstai, oli aktiviteetteja täynnä, siis muutenkin kuin timtamtalkoiden merkeissä. Aamulla ajelimme noin 80 kilometriä Taupolta, useamman pysähdyksen taktiikalla. Ensimmäisen 200 metrin jälkeen pysähdyimme jo aamukahville wifilliseen kahvilaan (kyllä, olimme juuri nousseet aamiaispöydästä, mutta verkkopankkiin oli päästävä, kun on tullut viskottua tuota valuuttaa vähän olan yli). Seuraavan kerran pysähdyimme muutaman kilometrin päässä aamu-usvaisilla Huka Falls – vesiputouksilla. Parinkymmenen kilometrin jälkeen pysähdyimme jälleen, tällä kertaa padolle, josta samassa hostellissa yöpynyt vanhahko mies oli vinkannut, ja osuimmekin sinne sopivasti muutamaa minuuttia ennen padon aukeamista. Koskeen päästetään vettä klo 10, 12 ja 14, mutta onni oli taas matkassa ja saimme näytöksen klo 11. Loppumatkan katselimme tuulilasin läpi höyryäviä geotermisiä lähteitä, joita valtatien varrella oli yhtenään.

Rotoruoassa kysyimme hostellista suositusta thermal parkista, kun emme olleet itse osanneet päättää runsaasta tarjonnasta johtuen. Suosituksen ja alennuskupongin saatuamme ajoimme reilut 30 kilometriä takaisin päin Wai-o-tapu Thermal wonderlandiin. Geotermisessä puistossa kulki reitti, jolta näkyi monenlaista vulkaanista ja geotermistä toimintaa. Puistossa, kuten koko kaupungissa, oli sanoinkuvaamattoman tyrmäävä lemu, jotenkin havainnollistaen ehkä yhdistelmä mätää kananmunaa, pierua ja juustonaksua. ”Vatsavaivainen jättiläinen” –mielikuvaa lisäsi hajun lisäksi lähteiden ja kraatereiden pitämä pulputus ja porina. Puiston kiertäminen kesti puolisentoista tuntia, ja parkkipaikalle palattiin orastavaa päänsärkyä potien. Onneksi automatkan aikana vuorottelivat tämä eksoottinen vulkaaninen katku ja ihan perinteinen lehmänhaju, niin saatiin vähän diversiteettiä.

Pikaisen kaupunkikierroksen jälkeen palasimme jo hostelliimme, sillä hinguimme kiipeilemään hostellin alakerran kiipeilykeskukseen. Vaikka tällä pallonpuoliskolla ei selkeästi ymmärretä sisäboulderoinnin päälle, saimme pienoisen tauon jälkeen kuitenkin tuntumaa: hapottavat käsilihakset ja asiaankuuluvat rakot. Kiipeilyn jälkeen kipinkapin yläkertaan ja timtameille!

P.s. Jos blogi ei päivity, on wifin puutteen lisäksi mahdollista, että olemme tuupertuneet tähän pierunhajuiseen kaupunkiin.