Hobitit koloissa: Hamilton – Hobbiton – Auckland

Lauantaina Jonna pääsi ensimmäistä kertaa pelkääjän paikalta ihan oikeisiin kartanlukuhommiin kun muutoinkin hieman omapäinen navigaattori päätti olla kokonaan käynnistymättä. Luonnollisesti, juuri sellaisena aamuna kun meno oli aikataulutettua ja iltapäivällä piti suunnistaa vielä Aucklandiin asti. Äkkiä hanskalokerosta löytynyt kartta käteen – ja keskinkertaisella kartanlukutaidolla, painavalla kaasujalalla ja hyvin ajoitetuilla tienviitoilla löysimme juuri ja juuri ajoissa Hobbitoniin. Reiluhkolla pääsymaksulla pääsimme kurkistamaan Keski-Maahan hobittien asuinkoloihin oppaan kertoessa yksityiskohtia Sormusten Herran ja Hobitti-leffojen kuvauspaikasta. Hobittilan rakentaminen aloitettiin vuonna 1999 ja Sormusten Herrojen jälkeen paikka purettiin pois maatilan isännän kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti. Hobitti-leffoja varten paikka rakennettiin uudelleen, mutta tällä kertaa kestävistä materiaaleista – ja tässä se on, Matamatan alueen varmasti suurin turistirysä. Paikka kuitenkin viehätti meitä, olemmehan matkamme aikana löytäneet vahvan yhteyden sisäisiin hobitteihimme nälkäisillä vaelluksillamme (”what about second breakfast?!”).

Viimeinen ajomelfie!

Kyllä me hobitinkoloon mahduttaisiin oikein hyvin.

"This will be a night to remember."

Cheers mate!

Konnussa kiertelyn ja Vihreässä Lohikäärmeessä nautitun inkiväärilimpparin jälkeen emme onneksi joutuneet seikkailemaan huonon tiekartan avulla Aucklandiin vaan navigaattori oli aamuäksyilynsä jälkeen taas toimintakunnossa. Ajoimme päävaltatien sijasta pienempää tietä maatilojen halki ja nautimme viimeisistä maisemista (sillä uskokaan, vielä viimeisinä päivinäkin sai sanoa yllättyneenä ”katso, siinä on taas Maisema”).

Auckland on 1,4 miljoonallaan selkeästi Uuden-Seelannin suurin kaupunki. Olimme Hamiltonin hieman epämääräisellä pakolaishostellilla ilmeisesti taas ”tehneet sisään” paremman yöpaikan, sillä Aucklandin keskustassa oleva Haka Lodge oli uusi hostelli, jonka sisustus sai meidät miltei harmittelemaan, ettemme saaneet siellä enempää aikaa viettää. Lukuisten narisevien metallirunkoisten kerrospunkkien jälkeen puusänky verholla tuntui miltei luksukselta, vaikka huone kuuden hengen dormi olikin! Lauantaina kävimme vain keskustassa sushilla ja myös sateista sunnuntaipäivää tuli vietettyä suurimmaksi osaksi sisätiloissa syöden ja kahvitellen ennen siirtoa lentokentän läheisyyteen viimeiseksi yöksi. Harmillisesti kaupungit eivät ole meitä niin kuvaamaan inspiroineet, eikä Aucklandista meillekään selkeää yleiskuvaa ehtinyt kehittyä!