See ya later

Uusi-Seelanti kiivin kuoressa

Road trip Uudessa-Seelannissa oli onnistunut reissu, ja mullisti kyllä meidän molempien tulevaisuuden matkailuhaaveet niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Jos Australiassa matkustaessamme kasvatimme hiilijalanjälkeämme jatkuvalla lentämisellä, piti Uudessa-Seelannissa suuresta hiilijalanjäljestä huolen yksityisautoilu. Kartassa näkyvän punaisen reitin ajoimme itse, vihreät pätkät matkustimme bussilla ja turkoosit kohdat kujettiin lautalla.

Eteläsaarella ajoimme reilun 2250 kilometrin lenkin pysähtyen seuraavissa kylissä ja kaupungeissa:

- Christchurch

- Lake Tekapo

- Dunedin

- Te Anau (Milford Sound)

- Queenstown (Glenorchy)

- Lake Wanaka

- Fox Glacier

- Hokitika (Punakaiki)

- Hanmer Springs

- Christchurch

- Kaikoura

- Picton

Pohjoissaarella ajoimme Wellingtonista Aucklandiin, ja ei-ihan-suorimmalta reitiltämme kertyi kilometrejä 1300. Reitin varrella oli

- Wellington

- Whanganui

- Turangi

- Taupo

- Rotorua (Waitomo)

- Hamilton (Hobbiton)

- Auckland

Keräsimme lähes joka aamu kimpsut ja kampsut kasaan seuraavaa siirtoa varten ja kaiken kaikkiaan yövyimmekin 18 hostellissa ja 2 hotellissa. Reitin varrelta bongasimme kylien, kaupunkien ja kahviloiden lisäksi ainakin lampaita (paljon!), lehmiä, hevosia, alpakoita, possuja, kanoja, emuja, hylkeitä ja vuohia.

Patikointikilometrejä kertyi useampi sata, minkä lisäksi luonnossa liikuttiin ratsastamalla, kajakoimalla ja pyöräilemällä. Vaivannäön vastineeksi näimme lumihuippuisia vuoria, vihreitä vieriviä kukkuloita (rolling hills), tulivuoria, aavaa merta, peilipintaisia järviä, jäätiköitä, sademetsää, havumetsää ja geotermistä maaperää.

Yhteenvedon yhteenvetona todettakoon, että voimme suositella. Molempia saaria. Mutta ei laiskoille ja mukavuudenhaluisille.

Hobitit koloissa: Hamilton – Hobbiton – Auckland

Lauantaina Jonna pääsi ensimmäistä kertaa pelkääjän paikalta ihan oikeisiin kartanlukuhommiin kun muutoinkin hieman omapäinen navigaattori päätti olla kokonaan käynnistymättä. Luonnollisesti, juuri sellaisena aamuna kun meno oli aikataulutettua ja iltapäivällä piti suunnistaa vielä Aucklandiin asti. Äkkiä hanskalokerosta löytynyt kartta käteen – ja keskinkertaisella kartanlukutaidolla, painavalla kaasujalalla ja hyvin ajoitetuilla tienviitoilla löysimme juuri ja juuri ajoissa Hobbitoniin. Reiluhkolla pääsymaksulla pääsimme kurkistamaan Keski-Maahan hobittien asuinkoloihin oppaan kertoessa yksityiskohtia Sormusten Herran ja Hobitti-leffojen kuvauspaikasta. Hobittilan rakentaminen aloitettiin vuonna 1999 ja Sormusten Herrojen jälkeen paikka purettiin pois maatilan isännän kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti. Hobitti-leffoja varten paikka rakennettiin uudelleen, mutta tällä kertaa kestävistä materiaaleista – ja tässä se on, Matamatan alueen varmasti suurin turistirysä. Paikka kuitenkin viehätti meitä, olemmehan matkamme aikana löytäneet vahvan yhteyden sisäisiin hobitteihimme nälkäisillä vaelluksillamme (”what about second breakfast?!”).

Viimeinen ajomelfie!

Kyllä me hobitinkoloon mahduttaisiin oikein hyvin.

"This will be a night to remember."

Cheers mate!

Konnussa kiertelyn ja Vihreässä Lohikäärmeessä nautitun inkiväärilimpparin jälkeen emme onneksi joutuneet seikkailemaan huonon tiekartan avulla Aucklandiin vaan navigaattori oli aamuäksyilynsä jälkeen taas toimintakunnossa. Ajoimme päävaltatien sijasta pienempää tietä maatilojen halki ja nautimme viimeisistä maisemista (sillä uskokaan, vielä viimeisinä päivinäkin sai sanoa yllättyneenä ”katso, siinä on taas Maisema”).

Auckland on 1,4 miljoonallaan selkeästi Uuden-Seelannin suurin kaupunki. Olimme Hamiltonin hieman epämääräisellä pakolaishostellilla ilmeisesti taas ”tehneet sisään” paremman yöpaikan, sillä Aucklandin keskustassa oleva Haka Lodge oli uusi hostelli, jonka sisustus sai meidät miltei harmittelemaan, ettemme saaneet siellä enempää aikaa viettää. Lukuisten narisevien metallirunkoisten kerrospunkkien jälkeen puusänky verholla tuntui miltei luksukselta, vaikka huone kuuden hengen dormi olikin! Lauantaina kävimme vain keskustassa sushilla ja myös sateista sunnuntaipäivää tuli vietettyä suurimmaksi osaksi sisätiloissa syöden ja kahvitellen ennen siirtoa lentokentän läheisyyteen viimeiseksi yöksi. Harmillisesti kaupungit eivät ole meitä niin kuvaamaan inspiroineet, eikä Aucklandista meillekään selkeää yleiskuvaa ehtinyt kehittyä!

Hobitit luolissa: Rotorua – Waitomo – Hamilton

Selvittiinpäs Rotoruan huuruista, vaikka mädän lemu ulottui aina sisätiloihin asti! Geotermiseltä alueelta pois päästyämme uskalsi taas hengittää vapaasti. Perjantaina autonnokka käännettiin kohti Waitomoa ja siellä sijaitsevia luolastoja. Opastetut kierrokset olisivat maksaneet miltei viisikymppiä NZ:n dollareina, joten katsastimme mieluummin alueen ilmaiset nähtävyydet. Ruakurin lyhyellä kävelyreitillä (”one of the best short walks in New Zealand”, infopisteen tyttö mainosti) pääsimme kurkistamaan pieniin luoliin ja leikkimään oman elämämme Klonkkuja. Jonnan järkkäristä on salama rikki, mutta puhelimen taskulamppusovellus toimi oikein hyvänä irtosalamana.

Waitomosta vielä muutaman kymmentä kilometriä eteenpäin ajettuamme löysimme Natural Bridgeksi nimetylle luonnonnähtävyydelle ja edelleen Piripiri (hehehehe) luolalle asti. Piripiri oli suurempi – ja pimeämpi luola – jonka uumeniin vievät, mustuuteen katoavat, portaat vetivät katsojat hiljaiseksi. Tuntui, että luolassa piti kuiskia, sillä pilkkopimeässä ei kuulunut muuta kuin oma hengitys ja hiljainen tip tip tip, kun katosta tippui vesipisaroita jonnekin luolan syvyyksiin.

Waitomon alueelta ajoimme yöksi Hamiltoniin, jossa meillä olikin sitten melkoisen mielenkiintoinen hostelli. Paikka oli kaikessa limenvihreydessään jotenkin kolkko ja ainoat asukit meidän lisäksi tuntuivat olevan pakolaistaustaisia, ainakin englannin kielitaidottomuudesta, leivänpaahtimen käyttötaidottomuudesta ja tuijottamisesta päätellen (ehkä meitä onkin syytä tuijottaa, ei sitä vaan itse tiedä, kun ei ole paljon tullut peileihin kurkittua). "Mielenkiintoisesta" majapaikasta selvittiin, ja aamulla hyppäsimme huojentuneina corollaan turvaan ja kohti pohjoista.