Surffikärpäsen puremia

Perjantai kului matkustamisen merkeissä, ja lähdimmekin töistä ”a bit earlier” (kuten ohjaajillemme ilmaisimme), ehtiäksemme iltapäivälennolla Brisbaneen. Rehellisyyden nimissä pyörähdimme yliopistolla vajaa pari tuntia joogan ja junan lähdön välissä, lähinnä näyttäytymässä työpisteillämme viime tipassa viikonlopun aktiviteetteja googlaillen.

Laskeuduttuamme Brisbanen kentälle vastassa oli lämmmin ja kostea ilma, ihan niinkuin olisi saapunut etelään, paitsi että saavuimme pohjoiseen. Brisbanesta jatkoimme vielä illan päätteeksi bussilla Sunshine Coastille ollaksemme lauantaiaamuna heti valmiina tositoimiin, nimittäin surffaamaan. Noosassa sijaitseva viihtyisä hostelli tarjosi meille luksusta toden teolla, sillä 6 hengen naisten dormissa oli oikea private bathroom (reiluun 7 viikkoon emme olleet vielä jakaneet saniteettitiloja niin pienen väkimäärän kanssa kertaakaan). Elämän pieniä suuria iloja!

Surffituntimme alkoi seuraavana aamuna jo yhdeksältä, ja Noosan rannat tarjosivatkin ihanteelliset olosuhteet; auringonpaistetta, 27 °C ja sopivan korkuisia aaltoja surffinoviiseille. Kaksituntisen opetuksen aluksi saimme oppia valtameren vaaroista ja toimintaohjeita mahdollisen virtaukseen joutumisen varalle. Rannalla kuivaharjoittelun jälkeen pääsimme vihdoin mereen, vaikkakin mahdolliset virtaukset hieman lietsoivat paniikkia, ainakin Sinissä. Nautimme suunnattomasti surffaamisesta, vaikkakaan rannalta käsin lajia ei välttämättä olisi tunnistanut (tiedättehän, istut laudalla hajareisin, ja ihmettelet, mihin se aalto hävisi...). Lämpimästä säästä huolimatta nesteen- ja suolansaannista ei tarvinnut erikseen huolehtia, sillä merivettä tuli hörppästyä muutama desi jokaisesta ylipyyhkäisevästä aallosta. Kaksi tuntia riitti hapottamaan paitsi lihakset, myös naarmuttamaan polvet, jotka todennäköisesti näyttävät vielä viikkoja samalta kuin pyörällä ajoa opettelevien pikkulasten.

Pikkulapsia muistutimme myös jäätelöbaarissa, jossa haltioituneena päät pyörien valitsimme jätskimakuja kesäpäivän kunniaksi. Toistaiseksi tuntemattomasta syystä lähdimme jätskien jälkeen kapuamaan näköalapaikalle, mikä ei flipflopeissa matkan edetessä tuntunutkaan kovin mielekkäältä päähänpistolta. Näkymätkin olivat huonot - siis paska reissu, mutta tulipa tehtyä, kuten vanha kansa sanoisi.

Auringon laskettua hyppäsimme Brisbaneen menevään bussiin, ollaksemme jälleen valmiina aamun koittaessa. Sunnuntaina säntäsimme liikkeelle heti kahdeksan jälkeen, aamiaispaikkaa etsien kohti South Bankia. Kyseinen alue oli selkeästi Brissyn virkistysaluetta puistoineen, rantakatuineen, kahviloineen ja tekobiitseineen. Puuroaamiaisen (nam!) jälkeen suuntasimme lauttarantaan tutustuaksemme Brisbanejoen varteen rakennettuun kaupunkiin vesiltä käsin.

Brisbanen kaupunki rakennettiin alun perin kaikista huonoimmin käyttäytyville rangaistussiirtolaisille, mutta nykyään kaupunki on Australian kolmanneksi suurin ja nopeimmin kasvava kaupunki. Opimme lauttamatkan aikana paljon knoppitietoa kaupungista, kuten että joessa uiskentelee metrin mittaisia hyppiviä haita. Harhailimme päivän keskustassa, kasvitieteellisessä puutarhassa ja rannan tuntumassa, ja pimeän tultua söimme päivällistä pitkän kaavan mukaan aikaa tappaaksemme.

Lentoliput olivat maanantaiaamun ensimmäiselle lennolle, mutta ns. budjettimatkaajina menimme lentokentälle jo illalla. Emme onnistuneet löytämään Brisbanesta yhtään kello 19 jälkeen auki olevaa kunnollista kauppaa, ja lentokentän kahvilatkin olivat juuri sulkeneet ovensa, joten opettelimme käyttämään karkkiautomaatteja lentokentällä (onhan tämä nyt ”once in a lifetime”-kokemus) ja pärjäilimme niillä aamuun saakka. Tuskin tarvinnee edes mainita, että mahtavan viikonlopun jälkeen työnteko ei maanantaina lentokentällä pilkityn yön jälkeen oikein houkutellut. Etelänavalta tuleva tuuli piti kuitenkin hereillä, ja surffikärpäsen purema työpäivän kiireisenä...