Kulissien takana

Selaillessamme tätä blogia huomasimme, että meidän Australian retkestä voi äkkiseltään välittyä sellainen kuva, että jatkuvasti ollaan reissussa, syömässä kahviloissa ja ravintoloissa ja nauttimassa lämmöstä. Tämähän ei tietenkään ole koko totuus, eli on aika paljastaa, mitä todella teemme Australiassa.

Viikonloppujen välissä olevan ajanjakson maanantaiaamusta perjantai-iltapäivään vietämme tiiviisti tietokoneiden ääressä pähkäillessämme tutkimusprojektiemme kimpussa. Istumme eri huoneissa, joissa huonetoverit eivät juuri puhu eivätkä ohjaajatkaan aina tervehdi käytävillä. Koska itse työ vaatii jatkuvaa istumista, olemme sisällyttäneet fyysisestä kunnosta huolehtimisen työajalle, eli suuntaamme URACiin työpäivän alussa, keskellä tai päätteeksi. Lisäksi kahvittelemme ainakin kerran päivässä, mieluiten aina jossain muualla kuin metallisen pöydän äärellä.

Toisin kuin postauksissa pursuilevista ruokakuvista voisi päätellä, nälkää täällä nähdään melko usein. Lounas nautitaan useimmiten eväsrasiasta, ja sushipäivää lukuun ottamatta tarjolla on vähäproteiininen, vähähiilihydraattinen ja vähärasvainen salaatti. Työpäivän jälkeen odotamme päivällistä minuutteja laskien, ja kellon lyödessä kuusi jonotamme kanssa-asukkien kanssa mukit kourassa ruokasalin ovella aina ensimmäisten joukossa.

Koska (katkeilevan) netin käyttö on rajoitettu eivätkä audiovisuaaliset laitteet tarjoa meille ajanvietettä, olemme joutuneet turvautumaan paljon luovempiin ratkaisuihin ajan kuluttamiseksi. Tapahtumarikkaisiin iltoihimme kuuluu blogitouhun lisäksi tähdellisten taitojen, kuten päälläseisonnan ja käsilläseisonnan harjoittelua, ja kokolattiamattopinta-ala tuleekin hyödynnettyä täysin, kun tulevat venäläisen sirkuksen vetonaulat oikovat raajojaan ovenpieliä vasten. Pieni fyysinen aktiivisuus on myös hyvä tapa pitää itsensä lämpimänä, sillä lämmitystähän meillä ei täällä ole, ja sisälämpötila on hyvin lähellä ulkolämpötilaa (joka auringon laskettua putoaa 5-10 asteeseen).

Vakiovarusteena tavallisessa arjessammekin on hillitsemättömät naurukohtaukset, joiden yhtäkkinen ilmaantuminen ei katso aikaa, paikkaa eikä tilannetta; vedet silmissä nauretaan niin bussissa, ruokasalissa, kaupassa, kuntosalilla kuin työpisteilläkin (vaikka hiljaisen naurun taito on parantunut viikkojen myötä, on edelleen tehtävä työtä kerrosten välillä kulkevan sähköpostikomiikan aiheuttaman hytkymisen ja nenästä kuuluvan tuhinan kitkemiseksi).

Australialainen elämänrytmi suosii aamuvirkkuja, ja auringon laskettua (tähän vuoden aikaan kello 16:45) elonmerkkejä on vaikea havaita. Rauhoittaviin iltarutiineihin kuuluu korvatulppien rullaaminen, joka sulkee pois aussirytmin hienoutta ymmärtämättömien kanssa-asukkien jokailtaiset bilemelut. Sopiva ajankohtahan Nukkumatin odotteluun on heti kello 21 jälkeen...