Juhannus – keskitalven taikaa

Rukouksiin vastattu: kahvila avattu juhannuksen kunniaksi aseman viereen!

Kun surffikärpänen on kerran purrut, niin sen aiheuttamasta kuumeesta ei noin vain parannutakaan. Tämän tajusimme, kun univelan indusoimassa maniassa seuraava surffimatka oli varattu heti maanantaina edelliseltä vasta kotiuduttua. Niinpä olemme tienneet jo kolmisen viikkoa, että juhannusta – tuota keskitalven juhlaa – vietettäisiin Gold Coastilla. Jännityksellä tosin saimme odottaa, että olisiko määränpää sittenkin cold coast, sillä edellisellä viikolla näytti vahvasti siltä, että juhannuksen kylmä ja kolea sää olisi globaali ilmiö. Onneksemme ennustus 90 % sateen todennäköisyydestä näytti todellisuudessa paljon paremmalta.

Juhannussää saattaa joskus yllättää!

Gold Coast on toinen Brisbanen lähellä sijaitsevista tunnetuista rantakohteista, mutta pohjoisempaan Sunshine Coastiin verrattuna meno ja meininki on kuin toiselta planeetalta. Siinä missä Noosa oli pieni, leppoisa ja tähän aikaan vuodesta jopa hiljainen, oli Surfers Paradise kuin Australian oma Las Vegas yöllä vilkkuvine neonvaloineen, pilvenpiirtäjineen ja jokailtaisine bileineen. Jos Cairnsissa tyrkytettiin reissuja riutalle, niin Surfers Paradisessa koitettiin todenteolla saada porukkaa juhlimaan – ja koska paikka on tästä tunnettu, oli myös väki eri näköistä ja huomattavasti laittautuneempaa (voidaan tosin kiistellä, että hyvän vai huonon maun mukaisesti). Niinpä me meikittömät lenkkareissa ja pakarat peittävissä housuissa reissaavat erotuimme jälleen omasta mielestämme vain eduksemme.

Juhannuseväinä ei grilliherkkuja vaan itsekootut irtokarkit.

Juhannusmökki oli tilava.

Gold Coastilla rantaviivaa riittää 60 kilometrin verran ja lauantaille sattui vieläpä kansainvälinen surffauspäivä – mainiot puitteet siis! Aamulla hyppäsimmekin Get Wet Surfin pakuun, touhuun vähän turhan tujusti meikatun saksalaisen kanssa, ja suuntasimme muutaman kilometrin päähän sijaitsevalle rantakaistaleelle. Opettajat olivat taas varsin vitsikkäitä tyyppejä, joskin opetusmetodit olivat hieman erilaiset kuin meidän ensimmäisellä senseillä Noosassa. Jäi ensikertalaisilta virtaukset, käsimerkit, ajoitus, käsillä kauhominen ja nousu ilman polvea oppimatta! Tosin meinasi meiltäkin vanhat hyvät opit unohtua, kun katsoimme pesukoneen lailla linkoavaa merta. ”A bit different than in Noosa, eh?”. Loppujen lopuksi lihasmuistiin oli kuitenkin jotain jäänyt ja matalalle asti pystyssä pysyttyään sai heittää high fivet opettajien kanssa. Jonna jopa uhosi, että näin hyvällä onnistumisprosentilla voisi valloittaa lumilaudankin. Kaksi tuntia meren myllerryksessä vierähti nopeasti ja hauskaa oli – ja jos ei olisi ollut, niin toinen opettajista oli uhannut viedä sivummalle puhumaan syvällisiä elämästä ennen paluuta aallokkoon.

Juhannuksena pitää ulkoilla ja pulahtaa vedessä!

Aamupäivän aktiviteetin jälkeen kuljimme rantaesplanadia ja kapusimme lapsenlailla temppuilemaan jokaiseen matkalle osuneeseen kiipeilytelineeseen. Harmillisesti surffauksen ja leikkimisen kombinaatio taisi olla vanhoille tädeille liikaa: Jonnan vanha surffipolvi jäykistyi jälleen ja Sinin nilkka suuttui remuamisesta niin, ettei kävelykään enää luonnistunut. Sattuipa sitten niin, että jouduimme ottamaan ensimmäistä kertaa Australiassa oloaikana taksin – 800 metrin matkalle – ja pääsimme vielä selventämään uteliaalle kuskille, ettemme tosiaan olleet olleet juhlimassa. Loppuilta kului mieli mustana KKK (kylmä, koho, kompressio) merkeissä.

Juhannuksena ei tehty taikoja mutta temppuiltiin senkin edestä.

Sunnuntaina onneksi molemmat pääsivät sängystä omin jaloin ylös, mutta otimme päivän varsin varovaisesti hitaasti nilkutellen ja rannalla istuskellen. Koska edellisistä kokemuksista viisastuneena emme halunneet enää lentokenttäyötä, niin iltapäivällä oli suunnattava takaisin etelään miltei 6 tuntia kestävällä bussi-juna-lentokone-juna-yhdistelmällä. Vaivaiset (kirjaimellisesti) kaksi viikkoa aussiaikaa jäljellä!

Kippis, juhannuksena voi kilistellä huurteisilla.