Downshifting

Edelliset viikonloput on hyödynnetty öitä myöten niin tehokkaasti reissaten, että huokaisimme perjantaina helpotuksesta, kun ei tarvinnut lähteä matkustamaan. Viikonlopun ohjelmassa oli siis vain downshiftausta. Pitkien yöunien jälkeen nautimme kiireettömän päivän kunniaksi pannukakkuja kaksin kappalein, vaikka Nutellan puute oli toki kova takaisku aamuun. 

Tankkauksen jälkeen käppäilimme verkkaisesti bussipysäkille, josta pääsisimme pällistelemään päivän hengellistä kohdetta. Tällä kertaa sekoilimme kummalta puolelta tietä oikeaan suuntaan lähtevä bussi menisi, joten missasimme luonnollisesti yhden bussivuoron – perinteiseen tapaan. Siinä sitten seuraavaa odotellessa ehdimme päivitellä tätä kaupungin syrjäytyneiden (= hattivatit, jos joltakulta meni tämä oivallinen metafora ohi Gongi-postauksessa) määrää. Outoja itsekseen puhuvia ja toisinaan hyvin pelottaviakin ihmiskohtaloita näkyy miltei joka nurkalla, ja etenkin ilmaisten bussireittien varrella. Korkeat työttömyysluvut ja huumebisnekset näkyvät siis valitettavasti katukuvassakin.

Wollongongissa sijaitsee eteläisen pallonpuoliskon suurin buddhatemppeli, Nan Tien Temple, jota lähdimme ihmettelemään. Kookas ja värikäs temppelikompleksi oli näyttävä, ja paikalla oli paljon aasialaisia polttelemassa suitsukkeita ja kumartelemassa lukuisille patsaille. Temppelin sisällä ei saanut kuvata eikä liioin pitää kenkiä, syödä, juoda, juosta tai puhua kovaan ääneen. Nautimme lounasta temppelin kasvisravintolassa, jonka makuelämykset eivät meitä valitettavasti ns. nirvanaan asti vieneet.

Temppelin jälkeen ja kaupunkiin takaisin palattuamme vaeltelimme rannassa ja istuimme tuijottelemassa surffaajia ilta-auringossa (kello 16.00). Intouduimmepa sitten aikamme katseltuamme itsekin harjoittelemaan surffausasentoa, tosin kuivalla maalla tai oikeammin pyöreällä puomilla. Kuivaharjoittelu oli hyvää tasapainotreeniä, ja näytti kiinnostavan myös ohikulkijoita.

Sunnuntaina halusimme käydä katsastamassa Sydneyn kuuluisan Bondi Beachin, vaikka pahoin pelkäsimme rantavahtien olevan jo talvilomilla. Rannan läheisin juna-asema oli kätevästi Wollongongista tulevan junalinjan päätepysäkki, joten meidän ei edes tarvinnut sekoilla kulkupelien kanssa. Ranta itsessään oli yllättävän pieni, ja vaikka surffaajat taisivat olla meidän kotirannalla oleskelevia taitavampia, niin emme jaksaneet jäädä auringonpaisteeseen hengailemaan (lue: rantavahdit eivät olleet paikalla tai ainakaan näköetäisyydellä). Paluumatkalla käväisimme vielä Sydneyn kiinalaisessa kaupunginosassa olevalla Paddy’s Marketilla. Hallin alakerrassa on perinteisiä krääsä- ja turistikojuja ja ylemmissä kerroksissa outletin tyylisiä vaatekauppoja. Rahantuhlaus ei kuitenkaan meitä kiinnostanut, joten kotijuna kutsui.

PS. Tiedämme, että teitä lukijoita on parhaimmillaan useita kymmeniä päivässä, joten jättäkää ihmeessä joskus olemassaolonne todistus myös kommenttiboksiin ja piristäkää vanhojen tätien elämätä! Sinne voi laittaa tyystin anonyymejä viestejä (valikosta kohta "Nimetön") tai valita kohdan "Nimi/URL", jolloin kommenttiin saa oman nimen/nimimerkin. (Ja itse kommenttiosio löytyy siis klikkaamalla postauksen lopussa olevaa "X kommenttia" linkkiä!)