Kiitos Iso-Britannian kuningattaren syntymäpäivän (onnea Elizabethille miljoona-wee), pääsimme pakenemaan Wollongongin yllättäneen jääkauden alta ”etelän”lomalle pohjoiseen. Koska Australiassa kaikki on meidän näkökulmasta vähän vinksinvonksin ja heikunkeikun, on pohjoisessa vuoden ympäri lämpöistä, kun taas Melbournessa taidettiin jo saada ensimmäiset kiinteämmät sateet. Pohjoisessa, trooppisella ilmastovyöhykkeellä sijaitsevassa Cairnsin kaupungissa ei sinänsä ole paljon nähtävää, mutta Iso valliriutta ja ikuinen kesä houkuttelevat paikalle massoittain turisteja. Paitsi, että kaupungissa oli enemmän turisteja kuin missään muussa käymässämme kaupungissa, oli kaupungissa myös huomattava määrä Australian alkuasukkaita, aboriginaaleja, joihin emme olleet muualla törmänneet.
Varsinaiseksi rantalomakohteeksi Cairnsista ei ole, sillä uiminen on krokotiilien ja meduusojen asuttamilla rannoilla kiellettyä. Rannan kupeeseen on kuitenkin rakennettu esplanadi ja laguuni, jonka ympäristössä viettävät aikaa sekä paikalliset että UV-säteitä kalastelevat turistit. Pulahdimmepa mekin laguuniin lauantaiaamuna, kun osallistuimme muiden mummojen kanssa vesijumppaan. Itse emme tapahtumasta kuvamateriaalia saaneet, vaikka tulimmekin ikuistetuiksi lukuisten ohikulkevien turistien kuva-arkistoihin. Esplanadia kävellessämme löysimme valtavan leikkipuiston lisäksi maailman matalimmat boulderseinät, joilla kiipeily ilman mankkaa sai ainoastaan ikävöimään Voemalle. Sunnuntain vietimme Isolla valliriutalla ja maanantain Fitzroy Islandilla, mutta ne ansaitsevat ihan oman postauksen.
Maanantai-iltana otimme airport-shuttlen lentokentälle, säästimmehän näin jälleen yöpymiskuluissa ennen varhaista lentoa. Cairnsin lentokenttää ei todellakaan voi kuvailla matkustajaystävälliseksi; ensinnäkään kentällä ei ole ilmaista wifiä, ja toisekseen, lentokenttä suljetaan viimeisen lennon jälkeen. Budjettimatkailijat saivat siis viettää 24–03-välisen ajan lentokentän ulkopuolella katoksessa, jota Australian poliisi kertoman mukaan valvoo. Uni ei oikein maittanut kylmällä, kovalla laatalla maatessa, edes yritettyämme pehmittää alustaa märillä pyyhkeillämme. Unettoman yön jälkeen matkustimme suoraan työpisteillemme, näyttäen yhtä paljon kodittomilta kuin miltä meistä yöllä oli tuntunutkin. Valvomisesta huurussa olevat aivot eivät todelliseen työntekoon kyenneet, mutta onneksi harjoittelussamme tärkeimpänä mittarina on tehtyjen työtuntien sijaan tietokoneen edessä viettämämme (tai tavaroidemme viettämät) tunnit.
Uutta lomaa kaipailevat,
Sinikka ja Marjaleena
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos et halua olla anonyymi lukija, niin valitse listasta "Nimi/URL" ja jätä meille viesti!