Mun koti ei oo täällä...

Nyt kun olemme eläneet kolmisen viikkoa asuntolaelämää, haluamme valottaa sitä myös teille, hyvät lukijat. Asuminen täällä on varsin toisenlaista, mihin jo vuosikausia omissa asunnoissa eläneet opiskelijat ovat tottuneet. Tämän hetkinen kotimme on yhdessä yliopiston monista asumiskomplekseista, kävelyetäisyyden päässä yliopistosta, keskustasta ja juna-asemilta (kävelyetäisyys on muuten suhteellinen käsite, sillä olemme ainoat apostolin kyytiä hyödyntävät).

Tervetuloa Weerona Collegeen!

Omistamme kassillisen Weeronalla brändättyä kamaa: t-paitoja, juomapullo, muki, suihkukassi.

Saapuessamme asuntolaan ensimmäistä kertaa, useat asukkaat tulivat ottamaan vastaan uusia perheenjäseniä, sillä kaikkihan täällä on yhtä suurta perhettä (n = 204). Suurin osa asukkaista on ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoita ja reipas ikäero kyllä näkyy ja kuuluu. Jenkkivaihtareita on ilmeisesti paljon, mutta erotusdiagnostiikka paikallisiin perustuu lähinnä poissulkutaktiikkaan.

Ovella ikuinen muistutus: ota mukaan avaimet ja muki. Täällä ei ole yhteistä juoma-astiastoa.

Yhteiskäytössä olevat vessat ja suihkut (unisex tietenkin) jaetaan oman kerroksen kanssa.

Keskiviikon ja torstain kerrotaan olevan tärkeimpiä bilepäiviä, mutta kenttätutkimuksemme mukaan joka päivä on aihetta juhlaan (lue: korvatulpille on käyttöä joka yö). Mutta onneksi on oma, yhteinen huone, jonka oven takana olemme turvassa tekohymyilyltä ja small talkilta, joskaan emme olemattoman äänieristyksen vuoksi asuntolan äänimaailmalta. Tykästyimme turvapaikkaamme ensisilmäyksellä, sillä ensimmäisen viikonlopun hostellihuoneeseen verrattuna tilaa on ruhtinaallisesti. Iloitsimme myös omista vaatekaapeista, käsienpesu-/tiskialtaasta ja pussilakanoista (elämän suuria, pieniä iloja). Säännölliset huonetarkastukset pitävät kamarin kuosissa, sillä lattian pitää olla imuroitu, roskien tyhjennetty, kirjoituspöytien järjestyksessä ja lavuaarin siisti.

Jonnan huone ja työpiste kuvassa ylhäällä ja Sinin vastaavat alhaalla.

Kylpyhuone ja kodinhoitohuone.

Molempien vaatehuoneet, mutta kumman on kumpi?!
PS. Täällä "ei ole mitään päällepantavaa" on saanut aivan uuden merkityksen.

Kauneudenhoitohuone, kirjasto ja keittiö.

”Edullinen” vuokramme kattaa ateriat asuntolassa, minkä vuoksi nautimme useimmiten ateriamme kouluruokalamiljöössä. Aamiaiseksi on tarjolla brittiläiseen tyyliin paahtoleipää ja muroja, tiistaisin, torstaisin ja viikonloppuisin myös pekonia, paistettuja kananmunia, spagettia, makkaroita ja papuja. Aamiaisen yhteydessä valmistamme eväät (=sandwich tai salaatti) yliopistolle lounasaikana syötäväksi. Päivällinen tarjotaan kello 18–19.30 ja silloin nautitaan lämpimän ruoan lisäksi 125 desibelin metelistä.

Syöminen asuntolassa säästää sekä rahaa että aikaa, sillä ruoka(kin) on täällä tajuttoman kallista, eikä aikaa kulu kaupassa hyppäämiseen ja ruoanlaittoon. Varmasti ruokailu on myös monipuolisempaa, kuin mihin itse tällä hintatasolla pääsisimme ja kyllähän ravitsemusterapeutit ravintoaineita tarvitsevat...

Ruokailutila on pirtsakan turkoosi ja vuorattu ravitsemuspropagandalla.

Kokoavana ajatuksena tästä kolmen kuukauden kodistamme voisimmekin sanoa, että parempi täällä kuin sillan alla, jossa uhkasimme elää, jos asuntolapaikkaa ei irtoaisi. Yöt ovat kuitenkin jo viileitä, joten parempi sentään hytistä sisällä kuin ulkona (brittien huono rakennustekniikka tuntuu näinkin kaukana)! Kaikkeen sitä tottuu ja sopeutuukin, mutta kyllä suomalaisen sairaanhoitopiirin solu tuntunee luksukselta ensi syksynä.

Terveisin asuntolan isoäidit,
Sinikka ja Marjaleena