Poimintoja arkiviikolta

Uusi viikko alkoi railakkaasti korvia vihlovan pärinän säestyksellä. Palohälytys. Olimmekin miettineet, uskaltaako täällä nukkua tulpat korvissa, jos naapurit pilvipäissään polttaisivat koko talon. Mutta kyllä, ääni tunkeutuisi syvimpäänkin koomaan. PrrrrRrrrRrrRRrRrrrrRrrRrrRrr; pitääkö oikeasti lähteä ulos? Siis yövaatteissa? Kähvelletäänkö omaisuutemme sillä aikaa? Huh, onneksi ei ollut suihkuaamu!

Meinasimme jälleen tallautua hengiltä supperilla eli viikkoinfossa, johon asukkaat houkutellaan ilmaisilla donitseilla. Muut himoitsevat erityisesti kuorrutedonitseja, me taas haluamme ainoastaan selvitä hengissä rasvarinkuloita himoitsevan apinalauman alta

Luovuimme omista nimistämme ja otimme tilalle aussiminät, sillä kuinka monella tavalla Suomen kaksi vaikeinta nimeä voi ääntämisestä riippumatta kirjoittaa väärin (Johna, Yorna, Gona; Cindy, Sydney, Sinny...)

Kerrankin positiivisia graduhetkiä; Jonnan gradu lähti tarkastukseen ja Sinin palasi arvioituna, suuria tunteita siis koettiin (Jonna ei tästedes puhu tunteista mitään!).

Vetreytimme istumisesta jumiutuneita lihaksia body balancessa perä kanaa harjoitteluohjaajamme kanssa kimittävän kiinalaismiehen johdolla.

Tekohymyily on vihdoin tuottanut tulosta, työhuonetoverit aloittivat keskustelun (how are you?) oma-aloitteisesti jo 4,5 viikon jälkeen.

Keskiviikkona oli suuri kansainvälinen juhlapäivä, Jonnan syntymäpäivä. Lupasimme, että annamme itsellemme luvan mennä Lupaan syömään pizzaa.

Syntymäpäiväillallisen aikana oli sattunut epämieluisa synttäriyllätys, vesipullo oli levähtänyt Jonnan sängylle (ja repulle ja tietokoneelle). Koska Wollongongissa oli ensimmäinen pakkaspäivä (+10 astetta), niin lakanat tai täkki eivät olisi kuivaneet seuraavaan kolmeen päivään. Siispä silityspuuhiin. Täkki ja petari oli sen sijaan saatava kuivausrumpuun, joka kaikessa ahneudessaan kelpuuttaa vain 1 dollarin kolikkoja. Sankari sai odotella käytävällä 2 dollarisen kanssa vastaantulijoita, joilta mahdollisesti voisi saada vaihtorahaa. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Torstaiseen tapaamme jätimme lounaseväät asuntolan jääkaappiin (näin luottavaisia jo olemme kanssa-asukkeja kohtaan, sillä ruoan turvallisuudella ei leikitä) ja kävimme hakemassa lounaaksi sushia yhdestä kampuksen lukuisista ravintoloista. Ateriointiseuranamme oli Se Hämähäkki, jota olimme osanneet pelätä jo Suomessa puoli vuotta ennen tänne lähtöä. Lajintunnistusta emme pysty mielenterveydellisistä syistä tekemään...

Jokaviikkoisilla markkinoilla kiersimme jälleen hätkähdyttävän samantyylisinä. ”Sisters or friends...” kuiskasi muuan myyjäkin toiselle, kun hattupäät menivät ohi suomeksi kovaan ääneen kälättäen.

Arkiviikon lopun aloitimme selkäjumeja avaavalla joogalla, joka järjestetään kätevästi asuntolan tiloissa. Sotureiden, alaspäin katsovien koirien ja siltaharjoitteiden jälkeen olikin kiiruhdettava töihin!

XOXO,
Cindy & Joanna