Matkaväsymys tuntui lauantaiaamuna, kun puolentusinan torkutuksen jälkeen akuutti neste-, kofeiini- ja energiantarve pakotti ylös, ulos ja ostarille. Edellisen kerran nestettä tai ruokaa oli ”nautittu” lennolla, eli tarkemmin sanottuna n. 16 tuntia aikaisemmin. Tärkeiden ravintoaineiden puutteesta kärsivät aivomme eivät osanneet tietä keskustaan, joten ensimmäinen kiertoreitti löydettiin jo 300 metrin suoralla. Wollongongin [wuul-ləng-gong] suurin ostoskeskus kahviloineen ja supermarketteineen tarjosi nopeasti helpotuksen, vaikka suomalaisen maun mukaisen kahvin tilaaminen ulkomailla aina oma taiteen alansa onkin. Healthy fast food breakfastiin sisältyi wrap munakas-pekonitäytteellä ja varsin täyteläinen flat white [bläk änd whait] –kahvi. Kehitimme elintarviketuntemustamme, kun etsimme edes suomalaisittain kohtuuhintaisia ruokia.
Seuraavaksi oli vuorossa adapterin metsästys, minkä lisäksi kahvittelimme Mäkkärissä ja nautimme ilmatilassa rasvan lisäksi leijailevasta wifistä. Seitsemän tunnin aikaero tuo oman haasteensa kotipuoleen kuulumisten vaihtoon.
Teimme tuttavuutta uuteen kotikaupunkiimme käveleskelemällä keskustasta läheiselle rannalle. Suunnistaessamme takaisin kohti hostellia vastaan tuli erikoinen nainen, joka pysäytti meidät. Kohtaaminen osoittautuikin hyvin mielenkiintoiseksi. Nainen epäili meitä puolalaisiksi tai venäläisiksi, ja kun kerroimme olevamme suomalaisia (=Finnish), hän uskoi sen olevan viesti korkeammilta voimilta, että hänen olisi päätettävä (=finish) suhteensa miesystäväänsä. Pitkien minuuttien aikana kuulimme naisen elämäntarinan ja seurasimme sivusta hyvin harrasta rukoushetkeä.
Sunnuntain tavoitteena oli löytää reitti kampukselle. Kartat kourassa lähdimme matkaan aamupäivällä vain eksyäksemme jälleen kerran lähes suoralla reitillä. Kampus vaikutti tuolloin harmaalta ja hylätyltä, joten sitä oli vaikea kuvitella eläväksi 30 000 opiskelijan opinahjoksi. Harhailusta venähtäneen kävelylenkin jälkeen oli jälleen aika ”kokata” ja valmistimmekin ruokaa hyväksi havaitsemallamme reseptillä.
Maanantaiaamuna kohtasimme iloksemme ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan hämähäkin keittiön katosta. Harmittavasti leivänpaahdin sijaitsi juuri ystävämme alapuolella, joten kumpikaan ei uhrautunut edes paahtamaan leipiä. Tuijotimme liikkumatonta otusta silmä kovana koko aamiaisen ajan ja järkytykseltämme emme edes hoksanneet ikuistaa unohtumatonta hetkeä. Aamiaisen jälkeen oli aika hyvästellä hostelli hämähäkkeineen ja suunnata kohti harjoittelua ja uutta kotia.
See ya,
Jonna ja Sini
Seuraavaksi oli vuorossa adapterin metsästys, minkä lisäksi kahvittelimme Mäkkärissä ja nautimme ilmatilassa rasvan lisäksi leijailevasta wifistä. Seitsemän tunnin aikaero tuo oman haasteensa kotipuoleen kuulumisten vaihtoon.
Teimme tuttavuutta uuteen kotikaupunkiimme käveleskelemällä keskustasta läheiselle rannalle. Suunnistaessamme takaisin kohti hostellia vastaan tuli erikoinen nainen, joka pysäytti meidät. Kohtaaminen osoittautuikin hyvin mielenkiintoiseksi. Nainen epäili meitä puolalaisiksi tai venäläisiksi, ja kun kerroimme olevamme suomalaisia (=Finnish), hän uskoi sen olevan viesti korkeammilta voimilta, että hänen olisi päätettävä (=finish) suhteensa miesystäväänsä. Pitkien minuuttien aikana kuulimme naisen elämäntarinan ja seurasimme sivusta hyvin harrasta rukoushetkeä.
Sunnuntain tavoitteena oli löytää reitti kampukselle. Kartat kourassa lähdimme matkaan aamupäivällä vain eksyäksemme jälleen kerran lähes suoralla reitillä. Kampus vaikutti tuolloin harmaalta ja hylätyltä, joten sitä oli vaikea kuvitella eläväksi 30 000 opiskelijan opinahjoksi. Harhailusta venähtäneen kävelylenkin jälkeen oli jälleen aika ”kokata” ja valmistimmekin ruokaa hyväksi havaitsemallamme reseptillä.
Ateriamme hostelliviikonlopun aikana noudattivat pitkälti samaa kaavaa
Maanantaiaamuna kohtasimme iloksemme ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan hämähäkin keittiön katosta. Harmittavasti leivänpaahdin sijaitsi juuri ystävämme alapuolella, joten kumpikaan ei uhrautunut edes paahtamaan leipiä. Tuijotimme liikkumatonta otusta silmä kovana koko aamiaisen ajan ja järkytykseltämme emme edes hoksanneet ikuistaa unohtumatonta hetkeä. Aamiaisen jälkeen oli aika hyvästellä hostelli hämähäkkeineen ja suunnata kohti harjoittelua ja uutta kotia.
See ya,
Jonna ja Sini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos et halua olla anonyymi lukija, niin valitse listasta "Nimi/URL" ja jätä meille viesti!